tiistai 21. tammikuuta 2014

Parvityö auttaa muuttuvaista muuttumaan

Olen tutustunut Esa Rattaan LinkedInin kautta. Esa oli huomannut, että olin laittanut Slideshareen julkisia esityksiäni SOME-johtamisesta ja huomannut myös keskustelujani LinkedInin Some Teollisuudessa ryhmässä. Esa otti minuun yhteyttä ja kysyi voiko hän käyttää MBA päättötyötäni some-johtamisesta lähteenä omien opintojensa päättötyössä. Vastasin hänelle, että tietysti voit käyttää, kun vain mainitset lähdeviitteen. Sen jälkeen vaihdoimme ajatuksia muutaman kerran sähköpostitse somen mahdollisuuksista bisneksessä ja kerroin omista kokemuksistani. Niistä keskusteluista on jäännyt päällimmäisenä mieleeni Esan hämmästys siitä, kuinka minä kerroin hänelle some- avoimuuden hengessä ilman palkkio-odotuksia somen käyttömahdollisuuksista. 

Hieman myöhemmin tapasin Esan Teknologiateollisuuden some-seminaarissa, jossa pidin esityksen parvityöstä ja sen johtamisesta. Esa varmaankin hakeutui luokseni juttelemaan, koska tunsi minut aikaisemmasta LinkedIn ja sähköpostissa käydyistä keskusteluista. Kerroin Esalle siinä keskustelun lomassa, että kirjoitan Parvijohtaja Poppanen blogia. Siinä keskustelussa tuli mainittua myös maaginen sana golf. Seuraavaksi Esa kertoikin, että hänen vaimonsa on ladykapteeni ja oli lukenut kirjoittamaani kirjan Golf Tunnepeli. Kerroin Esalle, että kirjoitan ja ylläpidän myös Golf Tunnepeli blogia. Mainitsin Esalle, että olen saanut avustajia kirjoittamaan kanssani blogeja golfista tunnepelaamisena. Samalla heitin vähän vitsinä ilmaan, että sitten, kun tuo parvityö alkaa puremaan sinuun enemmän, niin olet tervetullut kirjoittamaan blogeja Parvijohtaja Poppanen blogiin kanssani. 

Niin siinä sitten loppujen lopuksi kävi, että ensin Esa hurahti oikein kunnolla sosiaaliseen mediaan ja myöhemmin parvityöhön. Sitten myöhemmin Esa otti yhteyttä ja halusi tulla vierailevana bloggaajana kertomaan oman tarinansa työnmuutoksesta kohti parvityöskentelyä. 


Kuvan lähde
Tässä Toimitusjohtaja Esa Raatan tarina, kuinka "parvityö auttoi muuttuvaista muuttumaan”
Siitä on nyt vähän yli kolme vuotta, kun aloin ihmetellä meidän yrityksen IT-osaston kavereiden tapaa tehdä töitä. Ensiksi tuntui käsittämättömältä, miten he saivat työt tehtyä, vaikkei niillä ollut mitään säännönmukaista rytmiä kokousaikatauluille. Koko porukka työskenteli eri puolella Suomea ja yksi jopa ulkomailta käsin. 

Toinen kerta,  jolloin koin uuden ihmetyksen oli, kun olin Teknologiateollisuuden seminaarissa kuuntelemassa esitystä  yhteisöllisestä online-työskentelystä ja siitä, minkälaisia mahdollisuuksia parvityöskentely antaa työyhteisöille. En ollut heti myyty uusille ajatuksille, mutta jotain kuitenkin lähti liikkeelle ja aloin näkemään käynnissä olevaa työnmuutosta.

Kolmas herätys oli, kun aloin kotona ihmetellä omien lasteni tapaa kommunikoida kavereidensa kanssa netissä. Nuorisolle on niin luontevaa chatata, pelata ja olla netissä kavereiden kanssa mobiililaitteiden välityksellä. Itse vielä nykyisinkin erottelen asioita, onko niistä keskusteltu netissä, puhelimitse tai nenäkkäin kokouksissa. Nykynuoriso osaa jotenkin luontevasti keskustella erilaisilla forumeilla käyttäen mobiili-teknologiaa. Vaimokin oli silloin jatkuvasti päivittämässä profiliaan Facebookissa ja jakamassa pelikokemuksiaan Facebookin Golf Tunnepeli- ryhmässä. Minusta tuntui, että netti tuli väkisin syömään sitä vähäistä yhteistä vapaa-aikaa, mikä työntekemiseltä jäi jäljelle.

Muistan hyvin, kuinka minun oli aluksi vaikeaa heittäytyä keskusteluun mukaan meidän firman intrassa. Täytyy näin jälkeen päin kiittää meidän viestintäpäällikköä, että hän vaan jaksoi uudestaan ja uudestaan perustella niitä avoimuuteen perustuvan työtapojen hyötyjä meidän organisaatiolle. Kyllä se oli niin vaikeaa nähdä omaa työskentelyään siinä jatkuvassa kiiressä, jossa sähköpostit, puhelut, palaverit ja nenäkkäin kokoustaminen olivat ainoat työkalumme. 

Kaikista tärkein ja ehkä myös lopullinen herätys tuli kuitenkin entisen opiskelukaverini Pasin tapaaminen se, kun menimme pelaamaan golfia. Siinä melkein viiden tunnin hitaasti etenevän pelikierroksen aikana keskustellessa silmäni jotenkin avautuivat. Hänen firmansa oli jo paljon pidemmällä ja olivat oikeasti ottaneet käyttöön sosiaalisen intranetin ja parvityöskentelyäkin.

Pasilta oivalsin, että myös minun on muutettava toimintaani. Jotta voisin oppia uutta, minun olisi myös itseni uudistuttava. Myös se, kuinka Pasi kertoi omasta tavastaan tehdä töitä sai minut miettimään omaa asennettani ja suhtautumistani henkilöstööni.

 Ajattelin, että jos jatkan niin, että pidän henkilöstöäni osaamattomina johdettavina, niin se passivoi heitä edelleen ja sellaisina he tulevat pysymäänkin. Jos taas kohtelisin heitä luottamuksen arvoisina, niin heistä tulisi aktiivisia ja he myös saisivat aikaan asioita. Tämä henkilökohtainen asennemuutokseni ei tapahtunut hetkessä, mutta se sai ihmeitä aikaan niin minussa kuin työntekijöissäkin.

Mitä sitten saimme aikaan sosiaalisen intran ja parvityöskentelyn yhdistämisellä?
Aika nopeasti huomasimme yhdessä, että sähköpostityöskentely on tehotonta organisaation sisäisenä työskentelyvälineenä. Teimme sähköposteilla paljon turhaa päällekkäistä työtä, vaikka ei me sitä aikaisemmin tiedetty. Itsekin suhtauduin alussa aika epäilevästi sekä sosiaalisen intran käyttöön että parvityöskentelyyn, kun jotenkin ajattelin, että ei meillä ole niihin aikaa. Muutenkin kaikki päivät täyttyivät palavereista ja tuntui, ettei ole aikaa mihinkään uuten, mikä tuntui ylimääräiseltä.

Minua oli aikaisemmin pidetty kulmahuoneen pomona, joka liikkuu pitkin käytäviä ja sulkee aina työhuoneensa oven tärkeisiin palavereihin, joihin osallistuivat vain organisaatiorakenteen mukaiset tiimien ja vastuualueiden esimiehet. Niin minulle itselleni kuin työntekijöillekin oli melkoinen muutos, että työntekijät voivat lähestyä minua suoraan asioissaan. Aikaisemmin sitä olisi pidetty esimiehen ohittamisena ja epäluottamuksen osoittamisena lähiesimiehelle. Tämä muutos ei tapahtunut itsestään vaan meidän piti tietoisesti muuttaa firman sisäisiä pelisääntöjä. 

Tähän blogin loppuun koostan yhteenvedon, miksi PARVI sai "muuttuvaiset muuttumaan muutoksessa":

1) Päästä irti rutiininomaisista kokouksista tai ainakin kysy, miksi ja ketä varten niitä pidetään 
2) Anna tilaa toisille, työyhteisössä on yhdessä aina enemmän osaamista kuin sinulla yksin
3) Ryhdy tekemään, heittäydy, et menetä mitään, aina voit palata vanhaan työskentelymalliin, sillä näkökulman vaihtamisesta oppii aina
4) Voimaannuta online-työskentelyyn muita omalla esimerkilläsi
5) Innosta ymmärtämään muutoksen jatkuvuus ja positiiviset mahdollisuudet työyhteisössä

Näin kolmen vuoden kokemuksella parvityöskentelystä sanoisin, että keskeisintä kaikessa oli kuitenkin oivallukseni, että tärkein oli muutos omassa ajattelussa ja päivittäisten toimintojeni tietoisessa muutoksessa. En voi vaatia keskijohdolta tai operatiivisen tason johtajilta uudenlaista online- parvityöskentelyä, jos en ole myös itse siihen valmis sitoutumaan.


Parvijohtaja Poppanen:  Kiitos Esa tästä blogistasi. Olet siihen kiteyttänyt napakkaan muotoon työskentelytapojen muutosta kohti parvityötä, joka tapahtui noin kolmen vuoden aikana, eikö vaan. Jotenkin tuosta sinun tarinastasi nousee esille oma oivalluksesi, että sinun itsesi täytyi muuttua myös johtajana. Osuinko oikeaan?   

Esa: Se olikin mielenkiintoinen vaihe elämässäni, kun tajusin, etten pärjää enää vanhoilla tavoillani tehdä työtä. Se oli aika ristiriitaista, kun  samalla minun odotettiin käyttäytyvän  edelleen siinä kulmahuoneen johtajan roolissa, jolta haetaan neuvoja ja ohjausta triviaaleihinkin kysymyksiin. Toisaalta se tuntui hyvältä ja siinä tunsi itsensä tarpeelliseksi, kun olin neuvonantajan roolisssa keskijohdolle ja työntekijöille. Toisaalta myös ymmärsin, ettei tämä voi jatkua enää niin, että asiantuntijat pääse käyttämään omaa osaamistaan työssään. Mutta kyllä, keskiössä oli oma muutokseni johtajana, ja sen oivaltaminen.

Parvijohtaja Poppanen: Kun sinusta on nyt tullut parvijohtamisen osaaja, niin tuleeko sinusta jatkossa parvijohtamisen mentori, joka auttaa talkoohengessä myös muita johtajia parvijohtamisen polulle? Vai tuleeko sinusta parvijohtamisen guru, joka myy osaamistaan 1200 €/tunti luennointi- ja konsultaatiopalkkiona asiakkaille, jotka yrittävät epätoivoisesti päästä eroon sähköpostijohtamisesta ja nenäkkäin kokoustamisesta ainokaisina työvälineinä?


Esa: Kyllä tällä nykyisellä osaamisella voisi ryhtyä guruilemaankin parvityöstä muille, jotka ovat vielä alkukuopissa. Se ei ole kuitenkaan minun juttu. Paljon kiinnostavampaa on edelleen kehittää uusia liiketoimintamalleja, joissa voimme hyödyntää esimerkiksi pelillisyyttä monipuolisesti online- työskentelyssä intra-, extra- ja internet ympäristöissä. 

Parvijohtaja Poppanen: Kiitokset Esa vielä kerran tästä blogista ja menestystä parvityön lisäksi myös muuhun online-työskentelyn kehittelyyn. Sinä tämän blogin lukija, nyt myös sinulla on mahdollisuus ryhtyä kirjailijaksi. Tutustu Parvityö- tarinaan ja ryhdy kirjailijaksi ystävänpäivään (14.2.2014) asti. Tarinoiden kertominen ja niistä kirjoittaminen on hauskaa ja voimaannuttavaa.


maanantai 25. marraskuuta 2013

Parvijohtamisessakin tarvitaan online- vuorovaikutustaitoja

 Pidän ensi viikolla esityksen Opetushallituksen virtuaaliopetuksen päivillä otsikolla: Vuorovaikutustaidot muutoksessa: Online-johtaminen ja Parvityöskentely  Tätä esitystä valmistellessani olen paljonkin pohtinut, miten online- vuorovaikutustaitojen kehittyminen oikein tapahtui omalla kohdallani. Tapahtuiko se itsestään kuin vahingossa vai tietoisesti opiskelemalla?

Omalla kohdallani online- vuorovaikutustaidot kehittyivät ensiksin siitä syystä, että vanhin tyttäreni muutti kuusi vuotta sitten toiselle puolen maapallon, joten yhteydenpito tapahtui luonnollisesti netin välityksellä Skypessä, Facebookissa ja myös blogien välityksellä. Samaan aikaan aloin olemaan yhä enemmän läsnä ja osallistumaan keskusteluihin sosiaalisen median yhteisöissä ja käyttämään muutenkin enemmän nettiä niin työ- kuin johtamisvälineenäkin.

Online-työskentelyn muutosvaiheet 2010-2013
Muutos ei kuitenkaan tapahtunut erityisen nopeasti. Näin jälkeen päin ajateltuna se oli noin kolmen vuoden mittainen ajanjakso, jonka jälkeen tunsin oloni turvalliseksi ja osasin toimia luontevaksi myös online-työskentelyssä. Nykyisin online-työskentely on minusta yhtä mielenkiintoista ja myös yhtä arvokasta kuin face-2-face vuorovaikutuskin.

Nykyisin en myöskään enää erottele niin paljon kuin aikaisemmin, että tapahtuiko jokin keskustelu netissä ja/tai nenätysten. Sillä ei ole oikeasti merkitystä tapahtuuko vuorovaikutus online vai offline, kunhan asiat saadaan hoidettua oikealla palveluasenteella kohdalleen.

Mutta tapahtuiko uusien online- vuorovaikutustaitojeni oppiminen vahingossa kuin itsestään? Vastaukseni on... EI TODELLAKAAN ITSESTÄÄN. Vaan oikeastaan päin vastoin hyvin tietoisesti siedättämällä itseäni online- työskentelyyn, jossa olin aika monta kertaa oman osaamattomuuteni vuoksi epämukavuusalueella. Tein virheitä, mokasin, pyysin anteeksi töpeksintääni ja otin niistä opikseni. Minua motivoi ja kantoi yli vaikeiden online-osamattomuuden aikojen se näky tulevaisuuden työyhteisöistä, joissa ei tulla pärjäämään ilman hyviä online- vuorovaikutustaitoja. Johtajana en halunnut jäädä polkemaan paikalleen, vaan olla etujoukoissa tekemässä proaktiivisesti online-työskentelyn muutosta. Sekään rooli ei ole helppo, mutta on se kuitenkin helpompi rooli kuin olla työyhteisön perässävedettävä ankkuri.

Aikuisten PISA 2013 tutkimuksessa tuli tuloksena, että joka viidennellä aikuisella eli n. 1 miljoonalla suomalaisella on heikot tietotekniikan soveltamisen ja käyttämisen taidot. Ikäryhmistä 35-vuotiailla ja sitä vanhemmilla on erityisen heikot taidot. Tämä tarkoittaa sitä, että melkoinen joukko suomalaisia aikuisia pääsee vielä opiskelemaan online-työskentelyn osaamista, sillä sähköinen asiointi lisääntyy työpaikoilla ja julkishallinnossa päivä päivältä halusipa sitä tai ei. Oman kokemukseni perusteella suosittelen tuolle miljoonan suomalaisen joukolle perehtymään online- työskentelyyn vaikka tekemällä TIETYn tietotyöläisen tutkinnon. Sen avulla saa helposti osaamisen ajantasalle online-työskentelytaidoissa.

tiistai 13. elokuuta 2013

Valittu sokeus parvityöskentelyssä

Hieno aurinkoinen kesä on takana ja ilmassa on mukavasti alkusyksyn tuntua. Olen pelannut golfia ja liikkunut luonnossa muutenkin paljon tänä kesänä. Tiedä häntä, mistä johtuu, mutta nykyisin tarkkailen mielelläni erilaisia luonnonilmiöitä yhä enemmän.

Elokuun alussa istuin parvekkeella ja tein yritykseni nettisivuja. Hanhiparvi söi ruohoa talomme edessä olevalla nurmikolla. Pian 11 hanhen parvipomo siirtyi ruohikolta nokkimaan asfalttia. Pian pomon perässä seurasi viisi siipeilijää myöskin nokkimaan asfalttia. Viisi lurkkija-hanhea jatkoi syömistään nurmikolla. Ne katselivat vähän ihmeissään, että mistäs nyt on kyse. Pian pomohanhi palasi takaisin nurmelle ja viisi siipeilijää seurasi perässä. Lopulta hanhiparvi jatkoi syömistään yhdessä nurmella.

Jaoin tämän havaintoni Twitteriin, Facebookin profiiliini, ja Facebookin online & offline ratkaisuja sivulleni. Hanhiparvi havainnostani seurasi useista erilaisia tilannetulkintoja:

- pomo tarvitsee siipeilijöitä johtamaan haluttomia,
- rohkea pomo lähti etsimään uutta erilaisesta maastosta, 

- pomo huomasi, ettei toiminut ja palasi ruoholle, vaikka tiesi, että lurkkimaan jääneet naureskelevat 

  nokkaansa, että mehän tiedettiin toi jo,

- testailijapomo selvitti lurkkoijoiden motiiveja... ja

- rohkea pomo, kun huomasi tehneensä virheen ja palasi takaisin entiseen.

Eräs näkökulma hanhiparven toimintaan voi olla, että siipeilijöillä oli ajatellussaan ns. valittu sokeus eli willful blindness, jossa ne luottivat ja seurasivat auktoriteettiä/pomoa ns. "silmät sidottuina" seuraamuksista huolimatta. Puolet parvesta taas luotti omaan kokemukseensa ja vaistoihinsa... jäi paikoilleen myöskin seuraamuksista huolimatta. Toisaalta kyseessä voi olla myös alkukantainen esimerkki suosittelutaloudesta, joka yleistyy sosiaalinen median laajentumisen myötä.

Hanhiparven lisäksi nykyisistä työyhteisöistä löytyy lukuisia esimerkkejä, kuinka työyhteisön jäsenet valitsevat mielummin siipeilijän roolin. Pomon siipeilijänä on paljon helpompi olla, kun ei tarvitse pelätä seuraamuksia erilaisesta toiminnastaan. Tällaisessa johtamismallissa uskotaan, että yhdellä pomolla on kaikki viisaus ja taito johtaa toimintaa. Hyvinhän se johtaminen sujuukin, jos pomoksi osuu osaava ja osallistava pomo, joka saa siipelijät ja jopa lurkkijatkin motivoitumaan. Hän toimii itse hyvänä esimerkkinä ja saa työntekijät käyttämään osaamistaan ja lisäksi jopa jakamaan osaamistaan ja kokemuksiaan online-työympäristöissä. Entä, miten työyhteisö toimii silloin, kun pomoksi osuukin diktaattori, vetäytyvä hiippari tai lusmu tyhjäntoimittaja. Miten siipeilijät ja lurkkijat silloin toimivat työyhteisössä? Siitä työntekijöillä on varmasti lukuisia erilaisia kokemuksia jaettavana, ehkä jopa tämän blogin kommettiosaan, ;).

Entä, mitä sinä ajattelet havainnostani, miksi hanhiparvesta puolet seurasi pomoa ja puolet ei seurannut?

Parvijohtaminen käytännössä 5.8.2013

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Parvityöskentely edistämässä online-offline- työskentelyä

Kevään 2013 aikana olemme pilotoineet  parvityöskentelyä, jossa on ollut mahdollisuus yhdistää työntekijoiden osaamiset ja kiinnostuksen kohteet toisiinsa uudenlaisessa online-työskentely-ympäristössä. Minusta on ollut mukava havaita, kuinka uusi työskentelytapa on herättänyt kiinnostusta työntekijöiden keskuudessa. Joskus kiireisellä hetkellä työkaverilta saatu apu saa hyvän mielen itselle. Niin sitä on myös itse halukas auttamaan työkavereitaan myöhemmin.

Parvityöskentely on mielestäni fiksumpi tapa tehdä työtä kuin perinteinen online-ryhmätyöskentely. Tarkoitan perinteisellä online-ryhmätyöskentelyllä sitä, että organisaatiorakenteen mukaiset tiimit ja työryhmät siirtyvät pitämään kokouksiaan online tai käyvät ei-synkronoituja ajasta ja paikasta riippumattomia keskusteluja esimerkiksi sosiaalisissa intraneteissä kuten Yammer tai Sharepoint. Parvityössä saadaan organisaation osaaminen monipuolisemmin käyttöön, mikä omalta osaltaan lisää työmotivaatiota. Uskon lähtökohtaisesti, että jokainen työntekijä haluaa työyhteisönsä menestyvän. Joten siihen ei tule varmasti koskaan kiinnitettyä liikaa huomiota, että organisaation tärkein voimavara eli henkilöstön osaaminen ja työmotivaatio ovat kohdallaan.

Olemme yhdessä lähteneet lähes sadan henkilön kanssa kokeilemaan uudenlaista työskentelytapaa yli 50:ssä parvessa. Jokainen tietää, että uudisraivaan rooli ei ole ollut helppoa koskaan. Sillä on niin paljon helpompaa pitää kiinni vanhasta sähköpostityöskentelyn ja puhelintyöskentelyn kulttuureista, jotka molemmat ovat tehottomia työvälineitä organisaation sisäisessä viestinnässä. Miksi näin? Siitä yksikertaisesta syystä, että niillä tehdään koko ajan päällekkäistä työskentelyä suljetuissa työskentely-ympäristöissä. Sekä sähköpostilla että puhelimella usein toistetaan samoja asioita useaan kertaan eri henkilöiden kanssa. Avoimuuteen perustuvat online-työskentely-ympäristöt tekevät toiminnan läpinäkyväksi ja sitä kautta vähentävät päällekkäistä työskentelyä.

Jyrki Pyykkönen, Katri Luukka ja Janne Ruohisto
keskustelemassa parvityöstä
Parvityöskentely on  uudenlaista online-offline- työskentelyä. Tämän vuoksi on hyvä, että xTune-parvityöskentely-ympäristössä on käytössä vuoden kestävän pilottijakson, mikä antaa riittävästi aikaa perehtyä uudenlaiseen tapaan tehdä työtä. Parvityöskentelyn oppiminen ei tapahdu itsestään ja samalla pitäisi poisoppia vanhasta suljetusta sähköpostityöskentelyn työkulttuurista.

Parvijohtaja Poppanen- blogi jää kesätauolle. Kesän 2013 aikana päivitän verkkaiseen tahtiin Facebookin  Online offline-ratkaisuja sivuani. Ehkä muutama Golf Tunnepelini pääsee myös blogin mutooon kesän aikana, ;)

Toivotan rentouttavaa kesää 2013 kaikille tämän blogin lukijoille niin online kuin offlinekin.


perjantai 5. huhtikuuta 2013

Viihtyisää työympäristöä etsimässä parvityölle

Kun menet johonkin toimisto- tai työtilaan niin, minkälaisessa eteisessä tai vastaanottotilassa haluaisit odottaa vuoroasi. Entä minkälainen pitäisi olla varsinainen työskentelytila eli työkkäri. Onko sillä mitään väliä, minkälaiset ovat näkymät työhuoneestasi tai toimistosasi lähiympäristöön? Olen näitä asioita pohtinut, kun olen suunnitellut itselleni työympäristöä, jossa pitäisi itseni lisäksi viihtyä myös asiakkaiden. Itse viihdyn mieluiten rauhallisessa työtilassa, jossa on värit kohdallaan; keltaista, puunruskeaa, valkoista  ja harmaata. Nykyisin nuo värit ovat minun makuuni. Valmisteilla oleviin yritykseni web-sivujen kautta yritän saada asiakkalle syntymään saman palvelukokemuksen, mitä tarjoan face-2-face-asiakaspalvelutilanteissa.

Olen viime vuosina myös huomannut online-ympäristöjen rakenteellisen ja visuaalisen viihtyisyyden merkityksen, sillä en jaksa työskennellä tylsissä ja rakenteeltaan hierarkisissa online-ympäristöissä. Kirjoitin aikaisemmin blogin palvelumuotoilusta ja uskon edelleen, että sillä alalla tulee olemaan kysyntää jatkuvasti lisäääntyvän online-työskentelyn myötä.

Nyt on kaksi kuukautta parvityöskentelyä xTunessa takana. Työkalu on saanut paljon kiitosta siitä, että sen käyttö on ollut helppo oppia. Uuden työtavan opiskelu on kuitenkin vielä alkutaipaleella, sillä suurimmalla osalla osallistujista on luonnollisin tapa tehdä yhteistyötä nenäkkäin kokoustamalla työryhmissä. Samalla unohdetaan, että osan työtä voisi tehdä tehokkaaminkin parvessa työkavereiden kanssa.

Ensiksikin meidän pitäisi rohkeasti laittaa jakoon keskeneräisiä asioita, sillä "kysyvä ei tieltä eksy". Sekin on hyvä huomata, ettei parvityöskentelyssä tarvitse olla jatkuvasti läsnä. Eikä tarvitse murehtia, jos ei ole aikaa. Jokainen osallistuu työskentelyyn omilla käytössä olevilla mahdollisuuksillaan. Parvityöskentelyn koukuttavuus on siinä, kun saan kiitosta ja positiivista palautetta työkavereilta omasta avustani muille, niin se saa minutkin auttamaan työkavereita parvityössä.

Koska parvityöskentely on uudelainen tapa tehdä työtä, niin sille tarvitaan omat pelinsäännöt, jotta työskentely etenisi haluttuun suuntaan. Oma ehdotukseni on, että parvikeskustelun käynnistäjä on avainhenkilö, joka johtaa keskustelua parvessa. Hän tekee tarvittaessa lisäkysymyksiä ja avaa uutta näkökulmaa, jotta työskentelyllä saadaan tarvittava päämäärä aikaan. Näin ainakin aluksi, jotta parvityöskentely käynnistyisi hyvin ja ns. "mikro-taskereita" alkaisi syntyä vähitellen työyhteisöihin enemmän. On ollut hyvä huomata, että olemme hyvässä alussa kohti parvityöskentelyn osaamista. Silti olemme siinä vielä aloittelijoita.

Maaliskuun aikana käynnistynyt Salpauksen organisaatiouudistus ei näytä ainakaan alkuun edistävän parvityöskentelyn käyttöönottoa, kun henkilöstö kääntyy yhä enemmän "sisään päin" omiin poteroihin  muutosprosessin aikana. Jotenkin on helppo todeta, että mielenkiintoista, mutta nyt ei löydy aikaa parvityölle  muutoksen suunnittelun keskellä. Näin tapahtuu, kun ei ymmärretä, että työskentely organisaatiorakenteet ylittävissä parvissa voisi edistää muutosprosessin läpiviemistä.

Alla muutamia kuvia omasta työkkäristäni, josta käsin teen mieleläni myös parvityöskentelyä.

Katri Luukka Solutions Eteinen
Työkkärin puoli

Näkymä työkkäristä 

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Lupa lurkkia

Helmikuu 2013 oli ensimmäinen kuukausi, jolloin perehdyimme parvityöskentelyyn. Olemme käyttäneet xTunea, joka on osoittautunut helpoksi ja käyttäjäystävälliseksi työvälineeksi. Meitä on ollut yhteensä noin 30 henkilöä eli käytännössä toimialan johto: aikuiskoulutuksen johtotiimi ja tiiminvetäjät mukana pilotissa. Periaatteenamme on ollut, että "johto johtaa omalla esimerkillään" yhteisöllisen online-työskentelyn edistämistä.


Ennen kuin varsinaiseen parvityöskentelyyn lähdettiin oli tärkeää, että heti aluksi Janne Ruohisto perehdytti meitä tulevaan työnmuutokseen. Itselleni päällimmäisenä on jäännyt mieleen keskeinen viesti, että kaikkien ei heti alkuun tarvitse olla niitä aktiivisiä online-työskentelijöitä tekijöinä tai avustajina, vaan oikeasti on "LUPA LURKKIA" ja perehtyä uudenlaiseen tapaan toimia.

Toinen perehdytystilaisuus oli 6.3.2013, jossa mukana oli sekä parvityöskentelyssä alusta asti mukana olleita että uusia henkilöitä eli lähinnä verkko-opetuksen kehittäjiä. Samalla laajennettiin pääkäyttäjien oikeudet kaikkille pilotissa tähän asti mukana oleville. Parvityöskentely on lähtenyt liikkeelle step-by-step, mikä on osoittautunut hyväksi tavaksi edetä. Parvityöskentelyä kohtaan on alkanut herätä uteliasta kiinnostusta, mikä on hyvä merkki. 

Viime viikon perehdytystilaisuuden keskustelussa nousi esille tutut teemat eli miten muuttaa yksintekemisen työkulttuuria yhdessätekemiseksi. Toisaalta, miten rohjeta kertoa omasta osaamisestaan muille, sillä siinä samallahan sitä myös paljastaa omaa osaamattomuuttaan. Myös siitä keskusteltiin, että parvityöskentelyn kulttuurissa jokainen työntekijä tuo työyhteisöön lisäarvoa ja siinä samalla innostaa muitakin jakamaan omaa osaamistaan työyhteisössä. 

Tällä hetkellä meille on xTunessa 32 parvea, joissa käydään keskustelua jonkin idean, ongelman, tavoitteen, projektin tai vapaan aiheen kimpussa. Monet uuden parven perustaneet ovat huomanneet, että kun annan omasta osaamisestani muiden käyttöön tietotaitoani niin myös saan muilta käyttööni heidän osaamistaan. Tietysti osaamisen jakamisessa on se mahdollisuus, että pääsee oppimaan toisilta ja yhdessä toisten kanssa. Toisaalta, mikä onkaan motivoivampaa työyhteisössä, kun työntekijä pääsee tuntemaan, että omalle osaamiselle on käyttöä ja sitä arvostetaan työyhteisössä.

Jotta parvityöskentely olisi mahdollisimman helppokäyttöistä, olemme ottaneet käytöön mini iPadit. Olemme järjestäneet kaksi koulutuskertaa parviväelle, miten tabletti toimii käytännössä. Yhtenä haasteena on ollut langattomien verkkojen huono kattavuus eri toimipisteissä ja myös ainakin ajoittainen toimimattomuus. Edellenkin haemme työskentelymallia, minkälaista mobiilityö voisi olla parhaimillaan parvityöskentelyssä. 


Tässä viereisessä kuvassa parvityöskentelyn etujoukko toisessa koulutuspäivässä jakamassa kokemuksia ja miettimässä, miten parvityöskentelyä voisi hyödyntää omassa työssään. 

Suunnittelijamme Laura aikoi ottaa xTune käyttöön perehdytyksen välineenä opintosihteereille. Loistava ajatus. Miksi juosta ympäri Päijät-Hämettä, kun perehdytystä uusiin asioihin voi tehdä ainakin osittain myös online-parvessa.


Koko aikuiskoulutuksen henkilöstö perehdytetään parvityöskentelyyn  27.3.2013. Sen jälkeen on taas luvassa lisää kokemuksia parvityöskentelyn edistymisessä Koulutuskeskus Salpauksessa.


keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Kaksi päivää parvessa

Tammikuun viimeinen viikko on joskus piinaavan pitkä, kun se ei meinaa millään kääntyä helmikuun puolelle. Tänä vuonna ei käynyt niin, sillä maanantai 28.1 oli toista kertaa maailman laajuinen Yhteisömanagereiden päivä.

Tätä, jos mitä tapahtumaa odotin todella etukäteen. Aloin Timo Rainion kutsusta "lurkkimaan" Facebookin keskusteluryhmässä, miten tapahtuman valmistelu eteni. Ilmoittauduin mukaan heti, kun se oli mahdollista. Jo pelkkä tapahtuman suunnittelu oli todella innostavaa.

Maanantaina klo 7 olimme Kiasman edessä lähdössä omalla bussilla kohti Tamperetta. Mainio bussiemäntämme Piritta johdatti meidät "Nääs-linjalla" kohti Rosendahlia. Janne Ruohiston kanssa matka Helsingistä Tampereelle kului "kuin siivillä", kun keskustelimme parvityöskentelyn kokemuksistamme.

Somesukumme "isoäiti" tai  paremminkin nettikätilönä tunnettu Pailiina Mäkelä oli jo heti alkuun toivottamassa tervetulleeksi aulassa. Tuli taas se mukava tunne kuin olisi tullut somelaisten sukukokoukseen. Sitten olikin jo pikainen tervehdys someserkkuni Timo Rainion kanssa, joka ylläpitää mainiota Some-Teollisuudessa  keskusteluryhmää Linkedinissä. Seuraavaksi tapasinkin some-sukumme vaarin ja LinkedIn gurun eli Tom Laineen. Olen ikuisesti kiitollinen siitä kärsivällisyydestä, jolla Tom experttinä jaksoi  perehdyttää minua somen salaisuuksiin vuonna 2010. Tämä oli toinen kerta, kun näimme livenä. Sitä enemmän olemme kuitenkin keskustelleet online näiden parin viime vuoden aikana.

CMAD- päivän yhtenä teemana oli pohtia, mikä on community manager suomeksi. Minä päätin, että olen työyhteisöni "online-tulkki". Sillä sitähän tämä minun työni on ollut, kun olen päättäväisesti vienyt some-johtamisesta omaan työyhteissöni eteenpäin. Samalla olen yrittänyt "tulkita" työyhteisölleni, mistä yhteisöllisessä online-työskentelyssä voisi parhaimmillaan olla kysymys.

Maanantai oli hieno aloitus viikolle, mutta eipä siinä vielä kaikki. Sillä tiistai se vasta olikin loistava päivä, kun lähdimme oman johtotiimini ja toimialan tiiminvetäjien kanssa yhdessä opiskelemaan parvityöskentelyä. Olen tosi onnellinen some-pomo, kun mä pääsen niin innostavien työkavereiden opiskelemaan näitä uusia online-työskentelytaitoja. Konecransin Marko Suomen sanoja lainatakseni voin todellakin keskittyä olemaan "altajohtajana", kun meidän esimiehet ovat halukkaita kokeilemaan uutta työkulttuuria parvityöskentelyn avulla.