maanantai 25. marraskuuta 2013

Parvijohtamisessakin tarvitaan online- vuorovaikutustaitoja

 Pidän ensi viikolla esityksen Opetushallituksen virtuaaliopetuksen päivillä otsikolla: Vuorovaikutustaidot muutoksessa: Online-johtaminen ja Parvityöskentely  Tätä esitystä valmistellessani olen paljonkin pohtinut, miten online- vuorovaikutustaitojen kehittyminen oikein tapahtui omalla kohdallani. Tapahtuiko se itsestään kuin vahingossa vai tietoisesti opiskelemalla?

Omalla kohdallani online- vuorovaikutustaidot kehittyivät ensiksin siitä syystä, että vanhin tyttäreni muutti kuusi vuotta sitten toiselle puolen maapallon, joten yhteydenpito tapahtui luonnollisesti netin välityksellä Skypessä, Facebookissa ja myös blogien välityksellä. Samaan aikaan aloin olemaan yhä enemmän läsnä ja osallistumaan keskusteluihin sosiaalisen median yhteisöissä ja käyttämään muutenkin enemmän nettiä niin työ- kuin johtamisvälineenäkin.

Online-työskentelyn muutosvaiheet 2010-2013
Muutos ei kuitenkaan tapahtunut erityisen nopeasti. Näin jälkeen päin ajateltuna se oli noin kolmen vuoden mittainen ajanjakso, jonka jälkeen tunsin oloni turvalliseksi ja osasin toimia luontevaksi myös online-työskentelyssä. Nykyisin online-työskentely on minusta yhtä mielenkiintoista ja myös yhtä arvokasta kuin face-2-face vuorovaikutuskin.

Nykyisin en myöskään enää erottele niin paljon kuin aikaisemmin, että tapahtuiko jokin keskustelu netissä ja/tai nenätysten. Sillä ei ole oikeasti merkitystä tapahtuuko vuorovaikutus online vai offline, kunhan asiat saadaan hoidettua oikealla palveluasenteella kohdalleen.

Mutta tapahtuiko uusien online- vuorovaikutustaitojeni oppiminen vahingossa kuin itsestään? Vastaukseni on... EI TODELLAKAAN ITSESTÄÄN. Vaan oikeastaan päin vastoin hyvin tietoisesti siedättämällä itseäni online- työskentelyyn, jossa olin aika monta kertaa oman osaamattomuuteni vuoksi epämukavuusalueella. Tein virheitä, mokasin, pyysin anteeksi töpeksintääni ja otin niistä opikseni. Minua motivoi ja kantoi yli vaikeiden online-osamattomuuden aikojen se näky tulevaisuuden työyhteisöistä, joissa ei tulla pärjäämään ilman hyviä online- vuorovaikutustaitoja. Johtajana en halunnut jäädä polkemaan paikalleen, vaan olla etujoukoissa tekemässä proaktiivisesti online-työskentelyn muutosta. Sekään rooli ei ole helppo, mutta on se kuitenkin helpompi rooli kuin olla työyhteisön perässävedettävä ankkuri.

Aikuisten PISA 2013 tutkimuksessa tuli tuloksena, että joka viidennellä aikuisella eli n. 1 miljoonalla suomalaisella on heikot tietotekniikan soveltamisen ja käyttämisen taidot. Ikäryhmistä 35-vuotiailla ja sitä vanhemmilla on erityisen heikot taidot. Tämä tarkoittaa sitä, että melkoinen joukko suomalaisia aikuisia pääsee vielä opiskelemaan online-työskentelyn osaamista, sillä sähköinen asiointi lisääntyy työpaikoilla ja julkishallinnossa päivä päivältä halusipa sitä tai ei. Oman kokemukseni perusteella suosittelen tuolle miljoonan suomalaisen joukolle perehtymään online- työskentelyyn vaikka tekemällä TIETYn tietotyöläisen tutkinnon. Sen avulla saa helposti osaamisen ajantasalle online-työskentelytaidoissa.